En tiedä edes miks avaudun tai kerron tälläisiä asioita täälä. Mutta niin, olen ollut mielestäni jo liian kauan taas erittäin alakuloinen. Ja koko ajan itku on herkässä. Koko ajan vain ahdistaa jopa senkin takia kun saa paskaa vieläkin niskaansa edellisestä suhteesta. Minä kun haluaisin vain jättää sen taakse ja keskittyä nykyisen kultani kanssa tulevaisuuteen. Kultani on varmaan maailman ihanin mies ja tehnyt minut kyllä hyvin onnilliseksi. Ja minähän sitten osaan olla äärettömän mustasukkainen kun sille päälle satun. Haluaisin vain taas piristyä, hymyillä, nauraa ja nauttia elämästä. Se tuntuu vain välillä olevan erittäin vaikeaa vaikka ei sitä uskoisi..
Ajattelin kumminkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja piristyä. Eli huomenna otan ompelukoneen nenän eteen ja väräämään vaatteita ja voisin samalla korjata miehekkeeni housuja. Tunnen tällä hetkellä itseni vain erittäin tyhmäksi tällä hetkellä, mutta välillä ajatusten kirjoittaminen auttaa. Ehkä taas seuraavalla kerralla olen iloinen ja pirteä oma itseni kun tänne kirjoitan. :)
Minä ja Kultani! Viime Nummirockissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti