Menneisyyden haamut..

Miksei meneisyyttä voi vain lukita telkkien taakse? Miksi sen täytyy kulkea mukana elämässä? Tiedän erittäin vaikeita kysymyksiä. Itsellä mennisyyden haamut kummittelevat tässäkin suhteessa, joka ei ole kiva. Ongelma on itsellä se etten pysty luottamaan. Pelkään koko ajan, että joudun kokemaan kaiken paskan uudestaan. Enkä pysty nykyään luottamaan ihmisiin kovin helposti. Haluaisin olla yhtä sosiaalinen ihminen mitä oli noin 2vuotta sitten. Ei ole vain enää sitä uskallusta. "Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia", kumpa voisin uskoa sen! Olen nykyään entistä varovaisempi jopa kaverieni kanssa. Kumpa vain voisi jatkaa elämää niin, että pystyisi unohtamaan menneisyydestä ne huonot asiat...

Mutta se siitä nyyhkytyksestä! Pian olisi Halloweenin aika! Jee! Olen yrittäny pähkäillä, että miksiköhän sitä tällä kertaa pukeutuisi. Viime vuonna olin piru.. Tällä kertaa meinasin, että olisiko se zompi, mutta itsellä ei ole taitoa maskeerata. Noh se jääpi nähtäväksi. Ajattelin kuitenkin jotenkin sitä viikonloppuna juhlistaa mutta en tiedä vielä miten. Se jääköön nähtäväksi mitä keksin.

Ensiviikolla alkaa työssäoppiminen! Menen naamiaispuku vuokraamoon. Mulla on jo nyt sellanen kutina, että siitä voipi tulla ihan kivaa ja saan onpelutaitoihin kehitystä.

Olen kuitenkin sen verran tässä skarpannut, että olen alkanut käymään salilla. Täytyy myöntää, että se tekee kyllä hyvää! Kunhan en nyt tästä laiskiintuisi talven takia. Talvi alkaa tekemään tuloansa ja kohta saapi alkaa juomaan glögiä, nams! :P

Tällä kertaa aika turhaa höpinää. Oli mul kyllä oikeasti jotain asiaaki mutta ajatus katkesi ja unohdin. Hauskaa talven alkua! :)